Paneurooppa-liikkeen tunnus Kansainvälisen Paneurooppalaisen Unionin Suomen osasto Paneurooppa-liikkeen motto
Etusivu

Tavoitteet

Toiminta

Historia

PE-nuoret

Yhteystiedot

Linkkejä


Richard Coudenhove-Kalergi

Paneurooppalaisen aatteen isä on kreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergi (1894–1972).

Itävaltalais-japanilaista syntyperää oleva Coudenhove-Kalergi käsitteli jo 1920-luvun alussa kirjallisessa tuotannossaan Euroopan poliittista yhtymistä, ja tämän ajatuksen esitaistelijana hän tuli jo varhain maailmankuuluksi. Perhetaustan "myötäsyntyisen" monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden varhain sisäistänyt Coudenhove-Kalergi ryhtyi ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa kaavailemaan filosofiaa, joka yhdistäisi revityn Euroopan. Erityisesti hän yritti vaikuttaa sodan voittajavaltioiden tapaan suhtautua Saksaan. Hänen mielestään politiikka, jolla Saksa suljettiin monella tasolla pois yhteistoiminnasta ja suoranainen kostohenki "antavat aseet nousevalle nationalismille, jolla on oleva tuhoisat seuraukset".

1930-luvun alussa hänen ikävät ennustuksensa toteutuivat. Coudenhove-Kalergin näkemykset tunnustettiin monilla tahoilla, ja niillä oli vaikutusta moniin eurooppalaisiin, johtaviin valtiomiehiin. Varsinkin ranskalaisia kiinnostivat hänen ajatuksensa Euroopan liittovaltion aikaansaamisesta. Coudenhove-Kalergin ja hänen johtamansa liikkeen "kilpajuoksu ajan kanssa" jatkui koko 1930-luvun. Natsismin valtaantulo Saksassa (samoin kuin fasismin Italiassa) vaikeutti ratkaisevasti paneurooppalaisen liikkeen käytännön toimintaa. Liikkeen johtohenkilöt ja aktiivit joutuivat pääosin pakenemaan Euroopasta. Coudenhove-Kalergi toimikin vuodesta 1940 New Yorkin yliopiston professorina.

Teoksia: Pan-Europa (1923), Die Europäische Nation (1953), eine Idee erobert Europa (1958).

Koti ja nuoruus

Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergi syntyi Tokiossa 17. marraskuuta 1894 ja kuoli 27. heinäkuuta 1972 Schrunsissa (Itävallassa). Hänen äitinsä, Mitsuko Aoyama, oli japanilainen. Richardin isä, kreivi Heinrich Coudenhove-Kalergi, oli tutustunut tulevaan puolisoonsa työskennellessään diplomaattina Itävalta-Unkarin lähetystössä Tokiossa.

Coudenhovet ovat vanhaa pohjoisbrabanttilaista aatelia; suku mainitaan ensi kerran vuonna 1240. Alankomaiden vapaussodissa he taistelivat Habsburgien puolella ja seurasivat näitä myöhemmin Itävaltaan. Kalergit puolestaan polveutuvat bysanttilaisesta Phokan keisaridynastiasta. Kreivi Franz Coudenhove ja Marie Kalergi, joiden avioliiton kautta nämä kaksi aatelissukua yhdistyivät, olivat Richardin isovanhemmat.

Noin puolentoista vuoden ikäisenä Richard Coudenhove-Kalergi muutti perheensä mukana Eurooppaan ja kasvoi länsiböömiläisessä Ronspergin linnassa (tšek. Pobezovice, lähellä Pilseniä/Plzeniä), Baijerin rajan lähettyvillä. Tuona nousevan nationalismin aikakautena Richardin isä, joka oli eronnut keisarin diplomaattisesta palveluksesta, loi Ronspergin linnaan kosmopoliittisen, kansainvälisen, oppineen ja suvaitsevaisen ilmapiirin. Richard kuvailee isänsä kirjastoa näin: "Eri puolilla huonetta oli tummien puupylväiden päällä suurten ajattelijoiden luonnollisen kokoisia rintakuvia: Sokrates ja Platon, Markus Aurelius ja Aristoteles, Kant ja Schopenhauer. Näiden filosofien välissä seisoi Kristus-veistos ja Michelangelon Mooses. Pöydillä oli pienempiä rintakuvia: Goethe ja Schiller, Homeros, Apollo sekä Napoleon. Sisäänkäynnin yläpuolella riippui harvinainen, värikäs kuva Zarahustrasta, ja ikkunasyvennykset oli koristeltu kalligrafisin Koraanin lausein."

Linnassa asui perheen lisäksi äidin unkarilainen seuraneiti, englantilaisia ja ranskalaisia kotiopettajattaria, itävaltalainen tilanhoitaja sekä Heinrich Coudenhove-Kalergin baijerilainen yksityissihteeri. Talossa kävi paljon tšekkiläisiä palkollisia ja siellä vieraili usein myös venäläinen opettaja, islaminuskoinen albaani, joka opetti Heinrichille turkin kieltä, intialainen oppinut sekä Pilsenin rabbi. Niin Richard varttui pienessä, isän luomassa maailmassa, jossa ei tunnettu eikä siedetty uskonnollista eikä kansallista suvaitsemattomuutta. Lisäksi lapset pitivät isää eurooppalaisena: "Äitimme edusti meille Aasiaa, isä Eurooppaa. Meistä olisi ollut vaikeaa yhdistää hänet johonkin tiettyyn kansakuntaan. Siten Eurooppa oli meille aina itsestään selvä kokonaisuus, isämme maa."

Tämä "kosmopoliittinen keidas" sijaitsi kahden rajan välisellä kapealla vyöhykkeellä: lännessä noin kymmenen kilometrin päässä kulki Itävallan ja Saksan välinen valtakunnanraja, idässä viiden kilometrin etäisyydellä puolestaan kieliraja, jolla saksalainen ja slaavilainen maailma kohtasivat. Vastakkainasettelu yhtäältä Ronspergin linnan suvaitsevaisen ja monikielisen maailman ja toisaalta muualla yhä voimistuvan nationalismin välillä sekä isän opetukset "saivat meidät varhain epäilemään, että ns. kansalliset verivihollisuudet itse asiassa aiheutuvat tietämättömyydestä, ennakkoluuloista ja kansojen järjestelmällisestä huijaamisesta." Richard Coudenhove-Kalergin myöhempää Paneurooppa-ideaa leimasi epäilemättä hänen isänsä persoona ja ne olosuhteet, jotka tämä oli perheelleen luonut. Isänsä kuoleman jälkeen Richard eli Ronspergissä, Brixenissä ja Wienissä, jossa hän kirjoittautui Theresianische Akademiehin.

Wienissä Richard Coudenhove-Kalergi alkoi kehitellä omia filosofisia ajatusmallejaan, erityisesti ajatusta objektiivisuudesta moraalin perusperiaatteena. Hän yritti kehittää etiikan, joka olisi riippumaton uskonnosta sekä uskontojen ja kulttuurien eroavaisuuksien yläpuolella, lähtien ajatuksesta, "että objektiivinen perspektiivi on moraalinen, subjektiivinen puolestaan epämoraalinen". Vaikka hänen sisarestaan Ida Görresistä tuli 1900-luvun merkittävimpiä katolisia kirjailijoita, Richard Coudenhove-Kalergin uskonnollisuutta leimasivat voimakkaasti aina myös aasialaiset vaikutteet.

Vuonna 1913 hän aloitti Wienissä filosofian ja nykyhistorian opinnot. Jo vuotta myöhemmin ensimmäinen maailmansota kuitenkin tuhosi hänen suunnitelmansa tulla filosofiksi ja filosofian professoriksi. 31.8.1918 hän kirjoitti ensimmäiselle vaimolleen, näyttelijätär Ida Rolandille: "Surullisimpana asiana tässä koko maailmansodassa en pidä niinkään kauheita murhia ja julmuuksia eri puolilla maailmaa; ne ovat ohimeneviä. Pysyvämpi vitsaus, ehkä jopa vuosisatojen ajan, tulee olemaan vasta herännyt kansallistunteen aggressiivinen tendenssi." Vuonna 1962 hän kirjoitti tuota aikaa muistellen: "Minulle ensimmäinen maailmansota oli eurooppalainen kansalaissota: ensimmäisen suuruusluokan katastrofina." Coudenhove-Kalergi tervehti ilolla vanhan järjestyksen romahdusta sodan päätteeksi. Hän uskoi Wilsoniin ja Kansainliittoon, mutta joutui pian toteamaan, että "Eurooppa on 1919 epäyhtenäisempi kuin kertaakaan kansainvaellusten jälkeen". Ensimmäinen maailmasota sekä sitä seurannut epäonnistunut Euroopan uudelleenjärjestely saivat Coudenhove-Kalergin kääntämään kiinnostuksensa filosofiasta politiikkaan.

Teksti on osa Stephan Baierin artikkelista Die Geschichte der Paneuropa-Bewegung. Suomentanut Marco Pribilla.

Richard Coudenhove-Kalergi nuorena.

Ylös